Tervehdys! Siitä on jo aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin ja muistan, että olin luvannut kertoa paluumatkallemme tapahtuvista kommelluksista.....mutta totuus on se, että paluumatkalla ei tapahtunut mitään raportoimisen arvoista, joten jätin sen väliin (ja vähän myös laiskotti).
Nyt lähes puolen vuoden jälkeen paluustamme alkoi tapahtua.....Ystävämme Takashi on pitkän painostuksen jälkeen tulossa Suomeen ja olemme tästä kyseisestä tapauksesta erittäin innoissamme.
Matkaohjelmamme on hyvin salainen, mutta lapissa lähetään ainaki käymään ettimässä sitä "Suomi Finland Perkelettä"!
Katotaan miten Japanin poika kestää pakkasta!
Perjantai 15.8: Shinjukussa vietetyn yön jälkeen, päätimme vaihtaa maisemaa, koska Miikka ei pystynyt käyttämään hotellin kylpylää. Otimme reput selkään ja lähdimme kohti juna-asemaa. Pienen mietintätuokion jälkeen päätimme lähteä, kohti elektroniikka/anime/peli keskittymää akihabaraa ja etsiä sieltä, jokin majapaikka. Saavuttuamme akihabaraan, pyörimme jonkin aikaa ympäriinsä, ja yritimme etsiä hotellia, mutta emme löytäneet mitään. Sananlasku "ei kysyvä tieltä eksy" osoittautui taas paikkansa pitäväksi, ja saimme ohjeet mistä löytäisimme kapselihotellin. Hotelli löytyi ja jätimme kamamme hotellille ja lähdimme, tutkimaan akihabaran tarjontaa. Electric cityllä oli paljonkin tarjottavaa, kävimme useassa elektroniikka liikkeessä ihailemassa teknologian viimeisintä huutoa olevia laitteita. Itse hullaannuin, niin kaikesta elektroniikasta, että mukaani tarttui iPod touch. Jonne ja Miikka ovat kovia manga ja anime faneja, joten tietysti kävimme, myös aiheeseen liittyvissä kaupoissa, kun kerta oltiin akihabarassa.
Jonne ja Miikka tekemässä löytöjä.
Katukuvaa
Tokion suuruus, oli saanut pohjoisen poikien päät, niin sekaisin jo kahdessa päivässä, että päätimme pienen tuumatuokion jälkeen palata jo seuraavana päivänä Kumamotoon.
Akihabarassa oleva kapselihotelli, oli huomattavasti leppoisampi, kuin shinjukussa ollut ja Miikkakin pääsi suihkuun. Päivä oli ollut pitkä, ja kyllähän se uni maistui.
Lauantai 16.8: Niin kuin mainitsin edellä olimme päättäneet palata Kumamotoon, mutta meillä oli vielä kokonainen päivä aikaa Tokiossa. Paukimme akihabarasta junalla Tokion asemalle. Ostimme paluuliput ja jätimme reput tallelokeroon. Tämän jälkeen lähdimme kohti keisarin palatsia, joka sijaitsi melko lähellä Tokion asemaa.
Meganebashi bridge
Palatsin sisäpihalle ei ulkopuolisilla ollut luonnollisesti, mitään asiaa.
Palatsin nähtyämme, päätimme lähteä katsomaan Tokyo toweria, ihan vain ulkopuolelta. Hyppäsimme metroon ja lähdimme matkaan. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että Tokion metro- ja junasysteemi on erittäin yksinkertainen ja kätevä, kun sen hoksaa.
Siinähän se torni on.
Katsastimme tornin pikaisesti ulkoa käsin, koska sisäänpääsy oli melko hintava ja jonot olivat sitä luokkaa, että se ei sopinut meidän aikatauluun. Seuraavaksi lähdimme, kohti Harajukua. Pienen sähellyksen, hortoilun ja väärän metron jälkeen pääsimme perille. Harajuku on tunnettu monista vaateliikkeistä ja myös siitä, että harajukun aseman lähellä olevalle sillalle kerääntyy sunnuntaisin nuorisoa, jotka ovat pukeutuneet mitä hämmentävimpiin asusteisiin. Valitettavasti oli kuitenkin lauantai ja sillalla ei ollut ketään.
Harajukun silta
Koska sillalla ei näkynyt mitään, päätimme lähteä tutustumaan läheiseen shinto temppeliin.
Temppelin katsastuksen jälkeen lähdimme, kohti Tokion asemaa ja matka kohti Kumamotoa alkoi. Shinkanse vei meidät nopeasti ja turvallisesti Fukuokaan, jossa meidän täytyi vaihtaa Kumamotoon menevään junaan. Fukuokan asemalla oli, jokin hässäkkä menossa. Sähköt olivat ilmeisesti mennet poikki kovan ukonilman takia. Mutta, tilanne palautui nopeaa ennalleen ja junat pääsivät lähtemään..eihän ne olleet, kuin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Nähtyämme Kumamotoon menevän junan, valkeni nopeasti karu totuus. Huomasimme nimittäin, että tulomatkalla Kumamotosta Fukuokaan käyttämämme juna, ei ollu todellakaan samallainen, kuin tämä juna. Väärää junaa olis siis käytetty menomatkalla..ei se ollut ihmekkään, että se oli niin hidas :D. Vähän päälle tunnin matkan teon jälkeen, olimme Kumamotossa (Kyllähän sitä nopeaa mennään, kun osaa vaan hypätä oikeaan junaan). Otimme asemalta taksin Kumamoton keskustaan ja etsimme Miikkalle sopivan hintaisen majapaikan yöksi. Tämän jälkeen palasimme Jonnen kanssa asuntolalle taksilla. Suuri seikkailu oli päättynyt.
Japanin seikkailumme alkaa olemaan lopussa ja luulempa, että tässä oli viimeiset kirjoittelut täältä Nipponista. Kirjoitan vielä kertomusta, paluumatkalla tapahtuvista kommelluksista, Suomesta käsin. Kumamoto kuittaa viimeisen kerran. Sayonara!
Tulipahan tuo reissukin tehtyä. Matkan aikana tuli nähtyä ja koettua paljon asioita, mutta jospa aloitettaisiin aivan alusta.
Maanantai 11.8: Kello pärähti soimaan klo 7.00. Melko levottomasti nukutusta yöstä huolimatta, väsymyksestä ei ollut tietoakaan, koska tiedossa oli koko japanin reissun odotetuin seikkailu..eiku rinkat selkään ja matkaan. Takashi oli edellisenä päivänä lupautunut opiskelukiireistään huolimatta, viemään meidät asemalle, ja hyvä näin. Asemalla Takashi auttoi, meitä lippujen oston kanssa ja sitten päästiin matkaan. Ensimmäisenä meidän tuli päästä Fukuokaan, ja vaihtaa siellä Hiroshimaan menevään shinkanseniin (Shinkanse=luotijuna). Hyppäsimme aseman lipuntarkastajan neuvosta, raiteelta kaksi lähtevään junaan. Raiteelle saapunut juna näytti hieman epäilyttävältä, mutta hyppäsimme silti siihen. Hetken luulimme, jo hypänneemme väärään junaan, jossa emme sinänsä olleet täysin väärässä (selviää myöhemmin), mutta juna lähti oikeaan suuntaan. Junalla matkustaminen oli aivan helvetin hidasta, koska se pysähtyi jokaisen tuppukylän asemalla. Abauttiarallaa 1,5 tunnin matkanteon jälkeen juna pysähtyi, jonkin kyläpahasen asemalle ja matkustajat kömpivät ulos junasta. Huuli pyöreänä, jäimme istumaan junaan ja ihmettelemään tilannetta, mutta lähtö tuli meilekkin, kun konnari tuli heiluttelemaan, jotakin keppiä meille ja sanoi jotakin japaniksi. Toiselle laiturille oli saapunut juna, ja onneksi eräs asemalla oleva nainen osasi sen verran englantia, että osasi kertoa meille junan menevän Fukuokaan. Rapean 30 minuutin matkan jälkeen olimme vihdoin Fukuokassa, ja lähdimme etsimään Hiroshimaan menevän junan lähtöraidetta. Oikea raide löytyi ja lähdimme kohti Hiroshimaa. Edellisen junan ja 300 kilsaa tunnissa kulkevan shinkansenin matkustus mukavuutta ei voinut edes verrata keskenään ja ei kestänyt, kuin tunti ja olimme jo Hiroshimassa. Hyppäsimme asemalta ratikkaan ja lähdimme kohti asuinpaikkaamme. Hypättyämme ratikasta pois oli taas aika olla vähän eksyksissä, mutta läheisestä seven eleven kaupasta saimme kartan, jonka avulla löysimme majatalon.
Sitten oli vuorossa kaverimme Miikkan odottaminen. Pienen sähläyksen jälkeen, Miikkakin saatiin majapaikkaan ja pääsimme tutkimaan Hiroshiman kaupunkia. Oli hyvä, että kaikki olennaiset nähtävyydet olivat aivan ryokanimme vieressä.
Ehkä Hiroshiman kuuluisin nähtävyys Atomic bomb dome.
Atomipommi museokin piti tietysti käydä katsastamassa. Vaikka museota voisi pitää, todella hyvänä bisneksenä ei sisäänpääsymaksu ollut, kuin 50 yeniä. Ehkä museolla onkin rahan sijasta, hieman jalompi tavoite saada ihmiset oikeasti näkemään ja kelailemaan millaista tuhoa ydinaseet saavat aikaan..tiedä sitten, minut se sai ainakin miettimään.
Pienoismalli Hiroshimasta ennen pommia.
..ja pommin jälkeen
Kopio pudotetusta pommista.
Museon jälkeen, lähdimme kohti Hiroshiman linnaa. Tulimme juuri ajoissa linnan pihaan, sillä jos olisimme tulleet viisi minuuttia myöhemmin, emme olisi enää päässeet linnaan sisälle. 
Linna käytiin pikaisesti pyörähtämässä läpi ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme erittäin miellyttävän amerikkalaistyylisen pubin, jossa istuskelimme loppuillan.
Tiistai 12.8: Aamu valkeni Hiroshimassa ja oli aika pakata kamat ja lähteä seuraavaan kohdettamme Kyotoa kohti.
Kyotoon saavuttuamme, lähdimme etenemään jalan ryokaniamme kohti, joka oli aivan aseman vieressä. Heitimme laukut huoneeseemme ja lähdimme tutkimaan Kyotoa. Koska meillä oli 2 yötä kyotossa päätimme liikkua ensimmäisen päivän jalan lähialueilla ja ostaa seuraavaksi päiväksi bussikortti. Ilma Kyotossa ei ollut todellakaan miellyttävä, ainakaan meille pohjoisen pojille..katsokaa itse.
Jo viiden minuutin kävely sai hikoilemaan niin paljon, että kaikkien t-paidat olivat aivan hiestä märkänä. Melkeimpä joka toiselta automaatilta piti ostaa vettä, ettei nestehukka yllätä.
Ensimmäisenä kohteenamme oli Kyoto tower, josta käytiin katselemassa hieman maisemia. 
Kyoto Tower
Kaupunkia tornista nähtynä.
Seuraava kohde oli, jokin buddha temppeli, jonka jälkeen lähdimme kohti Imperial palacea ja emperor's gardenia, ja matka päätettiin tehdä jalan, koska matka ei kartassa näyttänyt, niin pitkältä...pienoinen virhearvio, mutta perille päästiin.
Hienolta näyttää.
Imperial palacea emme nähneet, vaan meidän piti vain tyytyä katselemaan sitä ympäröivää muuria. 
Lähdimme muurin kierrettyämme takaisinpäin ja matkalla pysähdyimme syömään izakayassa. Ja lähialueilla piti pyöriä.. päivän kävelyn tulos, suurehko vesirakko jalassa.
Keskiviikko 13.8: Hyvin nukutun yön jälkeen, lähdimme jälleen liikkeelle. Ostimme ryokanin respasta bussikortit ja lähdimme kohti Kyoton asemaa. Ensimmäinen kohteemme oli suurehko temppelialue.
Sisäänkäynti alueelle.
Kiertelimme aluetta ja hikoilimme Japanin helteessä. Hikoiluun auttoi hieman kun menimme käymään alueella olevassa Buddha-temppelissä, jossa oli menossa jokin seremonia. Temppelissä istuskellessa ja kuunnellessa papin lukemaa jumittavaa mantraa olo tuli jotenkin rennomaksi ja kuumuuskin unohtui. Temppelistä lähdettyämme oli taas helpompi kohdata maailman turhuudet ja hikikin oli kuivunut hieman.
Seuraavaksi oli vuorossa ruokapaikan löytäminen, ja se löytyi pienen kävelyretken jälkeen. Syönnin jälkeen lähdimme, pistäytymään Kyoton ostosalueella. Ostosalueen tarkempaan tutkimiseen olisi mennyt yksi päivä, eikä meillä tähän ollut aikaa, joten kävimme melko pikaisen visiitin alueella.
Kello alkoi olla jo niin paljon, että lähdimme bussilla kohti Kinkakuji temppeliä, joka tunnetaan myös nimellä kultainen paviljonki. Perille päästyämme saimme huomata, että olimme tulleet liian myöhään, koska temppeliin ei enää päässyt sisälle. Päätimme, että tulisimme seuraavan päivän aamuna ennen Tokioon lähtöä takaisin. Bussilla takaisin ryokaniin ja nukkumaan.
Torstai 14.8: Lähdimme aikaisin aamulla Kyoton asemalle, ja hyppäsimme bussiin. Kun tulimme perille temppelille, se ei ollut vielä auennut ja jouduimme odottamaan hetken...muiden 200 ihmisen kanssa.
Siinä se sitten on.
Lihavia...taustalla temppeli.
Kun alue oli katsastettu, lähdimme bussilla takaisin ja kävimme hakemassa laukut ryokanista, matka kohti Tokiota oli alkamassa.
Ja voi, että sillä shinkansenilla on mukava ja vaivaton matkustaa, siinä ei kauan nokka tuhissut, kun olimme jo perillä Tokiossa. Tokion asemalla pujottelimme ihmismassan mukana katsastelemaan, millä junalla pääsisimme Shinjukuun, jossa hotellimme sijaitsi. Oikea raide löytyi ja liputkin saatiin ostettua, asema työntekijän avustuksella. Lähdimme etenemään kohti Shinjukua, ja tässä vaiheessa alkoi viimein hahmottumaan, se kuinka helvetin suuri kaupunki Tokio on. Perille päästiin ja hotellikin löytyi melko vaivattomasti...hotelli ei ollut mikään tavallinen hotelli...
Meikäläisen "huone".
Olimme siis kapselihotellissa. Tätä eriskummallista majoitusvaihtoehtoa ei tietääkseni löydy, kuin Japanista ja sehän piti kokea, kun täällä asti oltiin.
Mukava köllötellä.
Koska kapseleissa ei ollut lukittavaa ovea, jouduimme jättämään repumme respaan säilytettäväksi ja lähdimme tutustumaan lähiympäristöön.
Pyörimme aikamme omasta mielestä melko isolla alueella, mutta todellisuudessa olimme liikkuneet kärpäsenpaskan kokoisella alueella. Käväisimme oluella ja syömässä, siinä oli tarpeeksi ensimmäiselle päivälle Tokiossa. Kapselihotellissa ei ole yksittäisiä suihkuja, vaan yhteinen pesutila, jota voi pikemminkin kutsua kylpyläksi. Koska olimme alueella, jossa pyörii paljon yakuza rikollisjärjestöön kuuluvia henkilöitä, oli kylpylään meno kielletty tatuoiduilta henkilöiltä, koska tatuoinnit yhdistetään vieläkin yakuzaan kuulumiseen. Vaikka Miikka ei yakuzaan kuulukkaan on hänellä selässä tatuointi, toisin sanottuna ei asiaa kylpylään. Itse käväisin kylpylässä poreammeessa ja tulipa japanilainen saunakin testattua. Ja sitten eiku kapseliin nukkumaan.
Jatkuu...
Jonne, Syakir, läski ite, Azaad ja Erka
Ilta saapuu Kumamoton keskustaan
Kun kaikki olivat kasassa lähdimme kohti Kumamoto castlea. Ilma oli hiostavan kuuma ja yukata vielä tehosti hikoilua entisestään, varsinkin pitkää ylämäkeä noustessamme, lisäksi todella epämiellyttävät puukengät tekivät liikkumisesta melko tuskaista.
Menimme istuskelemaan Kumamoto castlen edustalla olevalle nurmikolle ja katselimme todella näyttävää ilotulitusta. Huomasi kyllä, että raketteihin oli laitettu yeni poikineen palamaan, hienoin ilotulitus minkä olen koskaan nähnyt.
Paskoja kuvia ilotulituksesta
Noin 40 minuutin ilotulittelun jälkeen päätimme lähteä takaisin asuntolalle (lue: muut halusivat lähteä, minä ja Jonne oltaisi haluttu jäädä porukalla kaupunkiin), joten lähdimme kohti linja-autoasemaa. Bussissa saimme hyvää harjoitusta, Tokion ruuhkia varten, koska bussi oli aivan täyteen ahdattu, mutta hyvin siitäkin selvittiin.
Asuntolalle päästyämme tilasimme pizzaa ja katselimme olympialaisten avajaisia.
Lauantaina oli ns. farewell partyjen vuoro, koska osa porukasta on lähdössä kotiin tai muualle viettämään kesälomaa. Aktiviteettia oli järjestetty koko päivälle ja sehän ei meitä haitannut. Ensimmäisenä oli vuorossa keilausta, joka oli kuten aina erittäin hauskaa, mutta samalla järkyttävän turhauttavaa.
Meikäläinen suorittamassa
Jonne keilaa
Juhlakansa
Keilaaminen tekee nälkäiseksi, joten lähdimme etenemään kohti Italialaista ravintolaa, josta meille oli varattu pöytä. Valitsimme listalta kaksi pastaa, joita ensin luulimme ainoaksi ruoaksi. Ihmetys olikin melkoinen, kun pastakulhot tyhjennettyämme pöytään alettiin tuomaan pizzaa ja muita herkullisia ruokia. Kyllä oli ruokaa koko rahan edestä.
Hyvää pizzaa
Syönnin jälkeen lähdimme, järkyttävässä ähkyssä elokuviin katsomaan uutta Batmania...oli aivan helvetin hyvä leffa. Leffan jälkeen osa porukasta lähti, takaisin asuntolalle, mutta minä, Jonne, Azaad ja Syakir lähdimme käymään izakayassa, ottamassa muutamat oluet.
Huomenna lähdetään viimeinkin reissuun...on tätä jo kyllä odotettu. Siispä matkaraporttia seuraavalla kerralla luvassa. Kumamoto vaikenee hetkeksi.
Robotti
Päätimme juhlistaa menestystä, lähtemällä pienelle pyöräreissulle keskustaan, jossa piti jonkin huhun mukaan olla jokin festivaali. Koska keskustassa ei ollut mitään siihen viittaavaa, että siellä olisi alkamassa jokin suuri festivaali, lukuun ottaman yukatoihin pukeutuneita ihmisiä. Päättelimme, että festarin täytyy alkaa vasta myöhemmin, joten suuntasimme izakayaan. Izakayasta tulimme ulos 12 000 yeniä köyhempänä kahden aikaan yöllä..vähän venähti. Ja eihän siellä mitään festaria ollu. Taksilla takaisin asuntolalle. Pyörät käytiin hakemassa seuraavana päivänä takaisin. Selvisi myös se, että tämä festari jonka oli kerrottu olevan keskustassa ei ollut lähelläkään keskustaa, vaan eräässä buddha temppelissä. No ei se mitään.
Eilettäin käväisimme you me townissa (paikallinen ostari), ostamassa yukatat Takashin ystävällisellä avustuksella. Jonne ei löytänyt itselleen hyvää, joten osti ainoastaan naisten yukatan äidillensä tuliaiseksi. Itse löysin sopivan, ja hintakaan ei ollut paha, 7000 yeniä.
11.8 lähdetään reissaamaan. Ensimmäisenä vuorossa Hiroshima, toisena Kyoto ja lopuksi vielä Tokioon eksymään. Voi tulla aivan helvetin hieno reissu.
Mutta, siitä myöhemmin.
Sumeilematta yleensä hyvin sumean viikonlopun jälkeen, kohmeloisen suomalaisen insinööriopiskelijan herättää herätyskello maanantai aamuna tasan 8.00. Puoli tuntia lisäaikaa koska työt alkavat klo 9.00. Jonne aamuvirkkuna on jo tässä vaiheessa käynyt suihkussa ja suunnittelee jo labraan lähtöä. Itse nousen kuitenkin mieluiten siinä puoli yhdeksän aikoihin ja painelen suihkuun. Suihkun jälkeen on aika ottaa aamupala tarvikkeet mukaan ja lähteä työpaikalle. Työpaikalle on matkaa asuntolasta semmoiset 200 m, mutta ilman kosteus ja kuumuus saa hikoilemaan samanlailla, kuin hölkkäisi kilometrin. Labraan sisään tullessa on Jonne jo laittanut kahvivedet tulelle....hyvä niin. Tietokone auki ja katsotaan mitä suomessa on tapahtunut. Siinäpä sitä, sitten hörpitään kahvia ja lueskellaan päivän lööppejä. Kun lehdet on luettu on aika pureutua projektiin. Sitten kello lyö 12.00, on aika lähteä syömään. Ruokana on jauhelihapihviä ja lohkoperunoita...uijui (paras ruoka, mitä asuntolan ruokalasta saa). Mongolialainen Erka tulee pöytään, ja alkaa rappaamaan jauhelihapihvin päältä olevaa limaa pois. Siinä ei ole mitään ihmeellistä niin tein itsekkin, koska se maistuu pahalle ja pilaa makuelämyksen. Mutta mitä hittoa sitten pahtuu?! Erka rupeaa syömään pihvin sijasta tätä limaa ja jättää jauhelihapihvin ja perunat kokonaan syömättä...tippa meinaa herahtaa linssiin.
Takaisin labrassa, lueskelen C ohjelmointia käsittelevää kirjaa ja juon kahvia, ties kuinka monetta kuppia. Kolmen aikaan päivällä alkaa työpäivä olla jo ns. täysi ja on aika palata asuntolalle. Jonnella ei ole konetta asuntolassa, joten hän yleensä lähtee takaisin labraan puolen tunnin sisällä paluusta. Seitsemän aikaan on taas syönti. Ruokana on kasvismössöä, jossa lihapala etsii kaveria, mutta turhaa on työ. Erka tulee pöytään ja alkaa ahmimaan kasvismössöä tyytyväisenä. Erka syö kaikki, itsellä jää puoli lautasta syömättä ja niin myös Jonnella....missä on jauhelihapihvi..tippa meinaa herahtaa linssiin. Vatsaa sai sen verran huijattua, että sillä pärjää huomiseen. Kello 22.26 kajahtaa ilmoille kuulutus, en tiedä miten se oikeasti menee, mutta jotakin tälläista "Tenko, kookojamasa tenko kookojamasa". Pari minuuttia myöhemmin käytävästä kuuluu huuto "Tenko desu", on iltavahvarin aika. Nimiä huudellaan..minun vuoro tulee "Miko-kun?" vastaan Hai!! Kun hai on käyty huutamassa pesulle ja nukkumaan. Aamulla kaikki alkaa alusta..mutta ruokana ei ole jauhelihapihviä.
Tämmönen se on arkipäivä täällä karheimmillaan.
Allekirjoittanut on suuri huvipuistofriikki ja niin on kuulemma isäntäkansakin, joten pitihän, sitä huvipuistoon päästä, kun tänne asti oli kerta tultu. Ennen huvipuistoseikkailua, kutenkin hieman kertomusta toissa viikonloppuisesta Minamata reissusta.
Sunnuntai 6.7 alkoi hämmentävissä tunnelmissa, kun heräsin siihen, että oveani hakataan raivoisasti. Hetken jo kerkesin luulla, että oven takana on vihainen opettaja, joka on tulossa syyttämään minua alkoholin hallussapidosta asuntolassa, mutta ei sentään. Oven takana oli ilmeisen hätääntynyt Anil, joka alkoi tivaamaan minulta ja viereiselle ovelle tulleelta Jonnelta, että olemmeko lähdössä mukaan reissuun. Unihiekkaa vielä silmissä kysäisin hämmentyneenä, että eikö meidän pitänyt lähteä vasta klo 10.00. Kysessä oli väärinkäsitys, Anil oli unohtanut kertoa meille, että lähtö onkin klo 7.50. Ei siinä sen kummempaa, kuin vaatteet äkkiä päälle ja menoksi.
Minamatan kaupunki on tunnettu Minamatan taudista. 50-luvulla alkoi kissoilla esiintyä epilepsiakohtausta muistuttavia kouristuksia. Myöhemmin todettiin, että samanlaisia kouristuskohtuksia alkoi esiintyä, myös ihmisillä. Paikallisella tehtaalla oli näppinsä pelissä. Se oli jo vuosia laskenut elohopeapitoista teollisuusjätettä Minamatan lahteen. Saaste oli kulkeutunut kaloihin ja simpukoihin, joita ihmiset pahaa aavistamatta söivät. Ja katastrofiahan siitä syntyi, satoja ihmisiä kuoli ja raskausaikana saastunutta kalaa syöneet naiset synnyttivät kehitysvammaisia lapsia. Kaikkein ironisinta tässä on se, että tehtaan johto tiesi teollisuusjätteen mahdollisesti aiheuttavan ympäristökatastrofin. Mutta lukekaapa tarkempaa infoa tuolta: http://en.wikipedia.org/wiki/Minamata_disease.
Saavuttuamme Minamataan oli ensimmäinen kohteemme minamatan tautia käsittelevä museo. Aluksi katsoimme filmin minamatan taudista ja tämän jälkeen saimme vapaasti kierrellä museossa.
Siinä sitä myrkkyä.
Kuvaa museon pihasta.
Museon sisällä ei ollut ilmastointia, joten museon sisällä oli erittäin tunkkaiset oltavat. Jopa ulkona oli parempi olla vaikka lämpötila olikin yli 30 astetta.
Kierreltyämme tarpeeksi lähdimme jatkamaan matkaa, mutta ensiksi täytyi ottaa ryhmäkuva.
Museon jälkeen lähdettiin syömään. Menimme syömään espanjalaiseen ravintolaan ja ruokana oli tietysti kalaa ja muita mereneläviä, todennäköisesti lähivesistöstä ;)...eipä hätää Minamatan lahden vesi on jo puhdistunut saasteista, joten ei vaaraa :).
Kuvaa ravintolan pihasta
Syönnin jälkeen käväisimme mutkan rannalla. Uimakamppeet eivät valitettavasti olleet sattuneet mukaan, joten jouduin tyytymään kahlaamiseen. Rannan jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin Kumamotoon.
Ja sitten viime viikonlopun tapahtumiin. Lauantaina lähdimme Takashin ja Yurin kanssa Mitsui Greenland nimiseen huvipuistoon. Takashi kävi hakemassa meidät asuntolasta klo 9.00 ja lähdimme matkaan. Perille päästyämme alkoi sisäinen pikkupoika minussa herätä, kun huomasin huvipuiston olevan täynä vuoristoratoja... vuhuuu!
Mutta ennen vuoristoratoja on hyvä käydä ottamassa maisemakatsaus maailmanpyörässä.
Porukkaa vuoristoradassa
Kummitustalo mäen päällä..oli aika kökkö
Seuraavaksi oli vuorossa vuoristorata. En muista härvelin nimeä, mutta muistutti aikalailla Särkänniemen Tornadoa. Erityisen mukavaa oli myös huomata, että jonottaminen oli lähes olematon käsite huvipuistossa, koska koulujen lomat eivät ole vielä alkaneet.
Aivan mahtava laite.
Jonne sanoi ajelun jälkeen laitteen olleen hulluin huvipuistolaite missä hän on ikinä ollut, eikä halunnut mennä kyseiseen laitteeseen enää uudestaan. Testailimme tämän "hullun" vuoristoradan jälkeen toista vuoristorataa, joka ei ollut ihan niin hurja, kuin edeltäjänsä.
Toisen vuoristoradan jälkeen lähdimme kartoittamaan aluetta. Päivä oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi löysimme Splash nimisen laitteen. Laitteeseen mennessämme huomasimme kaikkien laittavan päälle sadetakit..siis ihan kaikkien. Rannekkeen tarkastaja kertoi meillekkin japaniksi tietty, että laitteessa kannattaa käyttää sadetakkia. Suomi Finland Perkele! mehän ei mitään sadetakkeja laiteta, totesimme Takashille, joka tulkkasi meille rannekkeen tarkastajan kehoituksen. Noh Yuri ja Takashi laittoivat sadetakit kiltisti päälle ja me baka gaijinit mentiin ilman. Ja kyllä perkeles kastuttiin, pärskähdys oli jotakin ihan muuta, kuin esimerkiksi Särkänniemen Tukkijoessa.
Huvipuistossa kävellessämme törmäsimme suureen sankariimme Ultramaniin. (Tätä ei ymmärrä kukaan, paitsi ehkä ne jotka ovat lukeneet vuoden 2006 ööpisen).
Baka duo valmiina puolustamaan oikeutta Ultramanin kanssa.
Yksi hämmentävin "laite" oli Cold room -30, joka oli käytännössä hevetin iso pakastin, mutta se oli lavastettu näyttämään pohjoisnavalta.Todella virkistävä ja helvetin hieno keksintö. Mehän ei Jonnen kanssa oltu moksiskaan kylmyydestä, mutta japseille se on todennäköisesti todella eksoottinen kokemus.
Muutaman vuoristoradan ja kummitustalon jälkeen olo alkoi taas olla sen verran tukala, että kastuminen ei olisi pahitteeksi. Suuntasimme taas kohti Splash laitetta ja tällä kertaa saimme yllytettyä Takashin mukaan ilman sadetakkia. Yuri jäi dokumentoimaan tapahtumat.
Sieltä tullaan
Ja taas kastuttiin.
Ja mitäs sitten tapahtui..
Oikeuden puolustaminen tekee janoiseksi. Silloin on hyvä vetäytyä kavereiden kanssa kaljalle.
Huvipuiston jälkeen lähdimme, kohti Kumamotoa ja Takashin kotiin viettämään iltaa. Maistatutettiin Takashille ja Yurille Salmiakkikossua. Ihan kuulemma tykkäsivät.
Että semmosta tällä kertaa..
Lauantaina 28.6 lähdimme Matsuda sensein kanssa katsomaan Kumamoton nähtävyyksiä. Matsuda-sensei kävi hakemassa meidät asuntolan edustalta vaimonsa Yumin kanssa ja lähdimme matkaan. Ensimmäinen kohteemme oli shinto pyhäkkö. Ennen pyhäkköön sisään menoa meidän täytyi pestä kätemme pyhäkön pihalla olevassa altaassa puhdistautuaksemme maallisesta tomusta ja paskasta. 
Käsienpesupaikka
Kun kädet olivat puhtaat olimme oikeutettuja astumaan sisään pyhäkön portista. 
Portti sisältäpäin kuvattuna
Matsuda sensei selitti meille hieman miten rukoilu tapahtui shinto pyhäkössä. Pyhäkön päärakennuksen edustalla oli laatikko johon heitettiin rahaa, jonka jälkeen rukoiltiin laittamalla kämmenet yhteen, kun rukoilut oli rukoiltu taputettiin käsiä yhteen pari kertaa. Ja totta mooses tätä piti kokeilla.
"Rukoilulaatikko"
Pyhäkön sisätiloihin ei ollut mitään asiaa, joka oli todella harmillista. Näin kuitenkin, että sisällä valmisteltiin jonkinlaista rituaalia, joka myöhemmin osoittautui häiden valmisteluksi.
Pyhäkön pihassa oli puu johon oli sidottu paperilappuja, taas oli selityksen paikka. Matsuda kertoi, että puussa olevat laput ovat ennustuksia. Homma toimi siten, että maksoimme 100 yeniä ja saimme nostaa rukouslaatikon vieressä olevasta kupista paperilapun, johon oli kirjoitettu ennustus. Kun ennustus oli luettu se sidottiin puun oksaan. Lapuissa oleva kirjoitus oli tietysti japaniksi, mutta Matsuda sensei käänsi meille ennustuksen, rahaa ja onnea on kuulemma tulossa..saapa nähä. Shinto pyhätön jälkeen kävimme hakemassa mukaan Sri lankalaisen Charedin ja Vietnamilaisen Hain, jotka ovat myös asuntolan asukkeja.
Minun ennustus
Seuraava etappimme oli Buddha temppeli. Ensiksi kuitenkin ajoimme temppelin lähellä olevalle kukkulalle katselemaan maisemia. Kukkulan päällä oli patsas joka esitti Kumamoton perustajaa Kiyomasa Katoa.
Kun maisemat oli katseltu, lähdimme laskeutumaan kukkulalta alas pitkiä portaita pitkin kohti alhaalla olevaa temppeliä.
Temppelille päästyämme jouduimme jälleen pesemään kätemme pihalla olevassa altaassa.
Hai ja Chared 
Sytytimme muutaman kynttilän ja suitsukkeen buddhan kunniaksi.
Temppelin pihalla oli alttari, jossa päälliköi apinapatsas, jonka päätä koskettamalla sai kuulemma voimia opiskeluun..tätähän piti kokeilla.
Chared hakee motivaatiota
Viimeinen nähtävyyskohde oli Suizenji Jojuen puutarha, joka on Kumamoton linnan jälkeen tunnetuin nähtävyys Kumamotossa. Uskomattoman hieno paikka, mutta liikaa porukkaa.
Puutarhan sisältä löytyi myös Shinto pyhäkkö.
Pyhäkön portti eli Torii
Ja kun oltiin Japanilaisessa puutarhassa, niin tietenkin sieltä löytyi myös karppeja. Oli kyllä helvetin isoja ja läskejä karppeja.
Nämä eivät ole läheskään niitä isoimpia mitä nähtiin.
Suizenji Jojuen jälkeen lähdimme koittamaan baseball taitojamme batting centeriin. Homma osoittautui aivan mielettömän hankalaksi, eikä palloon meinannut millään osua kunnolla, vaikka olimme radalla jonka syöttönopeus oli ainoastaan 90km/h ei taija tulla baseball:n pelaajia meistä. Mukavaa oli kuitenkin.
Battin centerin jälkeen lähdimme Matsudan kotiin syömään ja viettämään iltaa. Olipa taas aktiviteetteja kerrakseen. Huomenna lähdemme käymään Minamatan kaupungissa, jossa 50- luvulla koettiin historian pahin teollisen kemikaalipäästön aiheuttama ympäristökatastrofi, joka aiheutti Minamatan taudiksi nimetyn sairauden. Saapa nähä mitä luvassa...
Juhannukset on ny sitten vietetty enemmän tai vähemmän perinteisissä merkeissä. Perjantaina päätimme karata hieman aikaisemmin töistä juhannuksen viettoon. Lähdimme junalla keskustaan, jossa ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli yllätys yllätys Cybac. Cybacissa aloitimme juhannuksen vieton perinteisellä suomalaisella tikkakisalla, lisäksi pelailimme hieman biljardia ja lopuksi päätimme lauleskella hieman karaokea...karaoke on kyllä ehdottomasti paras juttu cybacissa.
Karaoken uuvuttamana päätimme jatkaa juhannuksen viettoamme izakayassa. Izakayassa aloimme ottamaan tuntumaa perinteiseen suomalaiseen juhannukseen, eli toisin sanottuna aloimme maistelemaan väkijuomia ja syömään hyviä ruokia. Ruoat eivät tosin olleet perinteisiä suomalaisia juhannusruokia.
Läskit valmiina maistamaan basashia, eli raakaa hevosenlihaa. Oishii desu!
Basashi oli aivan uskomattoman hyvää ja tilasimme, jopa toisen annoksen mokomaa. Jossain vaiheessa saimme loistavan idean kajauttaa ilmoille maamme laulun, joskin muutaman päihtyneen salary manin yllyttäminä, joille olimme kertoneet viettävämme perinteistä suomalaista keskikesän juhlaa. Saimme laulusta osaksemme raikuvat aplodit...kyllä suomalaiset ossaa :). Izakayasta lähdettäessä ihmettelimme, miten oli mahdollista, että olimme selvinneet illasta, niin halvalla. Todennäköinen syy on ilmeisesti se, että Japanissa illanvietto on homattavasti halvempaa, kuin suomessa, tai sitten meitä oltiin laskutettu väärin..who knows?
Lauantaina lähdimme hieman skeptisissä tunnelmissa viettämään iltaa. Okaasan, eli meidän paikallinen "äitee" oli järjestänyt tapaamisen, jonkin yhdistyksen kanssa. Lähdimme muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa kohti Maple Leaf nimistä ravintolaa. Illanvietto alkoi perinteisellä itsensä esittelyllä ja siitä siirryttiin syöminkeihin. Tarjolla oli hyviä ruokia ja ruokajuomaksi olutta ja teetä. Syönnin jälkeen lauloimme muiden vaihtareiden kanssa muutaman laulun muulle yleisölle. Illanvietto alkoi mennä ns.Suomalaiseksi juhannuksen vietoksi, kun todennäköisesti humaltunut sake-ossan löi käteeni jotain käsittämätöntä punssia. Juoma osoittautui shochu:ksi, eli riisiviinaksi (vol. 25%). Juomaa oli "oikeasti" tarkoitus lantrata kuumaan veteen, mutta koska en huomannut maussa mitään eroa lantrauksen jälkeen päätin, juoda shochua raakana, tämä aiheutti suurta ihmetystä ja kunnioitusta japanilaisten keskuudessa. Japanilaiset olivat todella otettuja siitä, että pystyimme juomaan heidän meille tarjoamansa juomat ja olivat todella innoissaan kaatelemassa meille lisää juotavaa. Lopuksi he antoivat meille arvonimen Kings of Wine ja antoivat meille lahjaksi loput jäljelle jääneestä shochu pullosta. Täällä Japanissa ns. hyvä viinapää on oikeasti kunniallinen asia.
Juhlakansa
Jonne ja lahja
Semmoinen oli jussi täällä. Sunnuntaina menimme Manga festareille... mutta siitä Jonne kertoo lisää myöhemmin.
Lauantaina menemme asuntolan johtajan Matsuda-sensein perheen luo kyläilemään. Hyviä kesän jatkoja sinne suomeen....Kumamoto kuittaa.
Suomalaisten erikoisherkkua salmiakkia on täältä Japanista aivan turha etsiä ja lentokentältä ostamani salmiakki määrä ei riittänyt, kuin kahdeksi ensimmäiseksi päiväksi.. joten salmiakkihimon yllyttämänä tilasin lisää salmiakkia kotopuolesta....voi perkeles, kun näitä Japanilaisia on hauska katsoa, kun he maistavat salmiakkia :D...ilmeet ovat mitä hupaisimpia ja yleisin kysymys kuuluu "What the fuck is this!?" ja tämän jälkeen he yleensä sylkäisevät karkin suusta. Eli eivät tykkää kovinkaan paljon. Eräs poikkeus kuitenkin löytyy, nimittäin labra tuutorimme Nobujoshi, joka oikeasti tykkää salmiakista. Tykästyi kuulemma tähän suolaiseen makeiseen ollessaan pari vuotta sitten vaihdossa Suomessa.
Viime viikonloppu oli taas tekemistä täynä. Perjantaina kävimme ostoksilla läheisessä tavaratalossa, sekä tapasimme Takashin ystävän Kayon, joka opiskelee ja asuu New Yorkissa ja oli nyt tullut viettämään kesälomaa kotimaahansa. Lauantaina sitten, kävimme taas vaihteeksi Cybacissa ja lopuksi menimme Takashin perheen luo viettämään iltaa ja vähän grillailemaan. Ruoka oli todella hyvää ja söimme Jonnen kanssa itsemme aivan turvoksiin. Loppu ilta sitten sulateltiin läskejä pelaamalla Nintendo Wii:tä.
Mutta minäpä lähen tästä syömään...mitähän hyvää ne keittiön tädit on tehny riisistä tänään. Jos olisin nyt suomessa, niin tekisin nakkikastiketta ja perunoita...aijaijai
