Keskiviikkona 18.6 menimme muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa Kumamoton rotary-yhdistyksen vuosikokoukseen. Tunnelma oli aluksi hieman virallinen ja jäykkä meidän makuumme,  mutta tunnelma muuttui heti, kun  pöytäseurueissamme olevat ihmiset saivat olutta juodakseen. Vanhat ihmiset täällä eivät oikein puhu englantia ja olisin ollut pulassa ilman intialaisen Anilin tulkkausta, koska  pöydässä olevat ihmiset olivat rotary-yhdistyksen vanhimpia jäseniä ja he olivat erittäin innokkaita esittämään kysymyksiä minulle. Ilta sujui leppoisasti  ruoan ja jutustelun merkeissä. Bingoakin pelattiin ja siinä voitin käsipyyhkeitä (äiteelle tiedoksi, että tuliaisia on tulossa  :D). Jonne voitti vesimeloonin, jonka hän nimesi Midori-chaniksi..se syödään huomenna. Lisäksi jouduimme laulamaan "jos sun lysti on" laulun ensimmäisen säkeistön suomeksi...olemme ylpeitä saavutuksestamme.

Juhannukset on ny sitten vietetty enemmän tai vähemmän perinteisissä merkeissä. Perjantaina päätimme karata hieman aikaisemmin töistä juhannuksen viettoon. Lähdimme junalla keskustaan, jossa ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli yllätys yllätys Cybac. Cybacissa aloitimme juhannuksen vieton perinteisellä suomalaisella tikkakisalla, lisäksi pelailimme hieman biljardia ja lopuksi päätimme lauleskella hieman karaokea...karaoke on kyllä ehdottomasti paras juttu cybacissa.

Karaoken uuvuttamana päätimme jatkaa juhannuksen viettoamme izakayassa. Izakayassa aloimme ottamaan tuntumaa perinteiseen suomalaiseen juhannukseen, eli toisin sanottuna aloimme maistelemaan väkijuomia ja syömään hyviä ruokia.  Ruoat eivät tosin olleet perinteisiä suomalaisia juhannusruokia.


Läskit valmiina maistamaan basashia, eli raakaa hevosenlihaa. Oishii desu!

Basashi oli aivan uskomattoman hyvää ja tilasimme, jopa toisen annoksen mokomaa. Jossain vaiheessa saimme loistavan idean kajauttaa ilmoille maamme laulun, joskin muutaman päihtyneen salary manin yllyttäminä, joille olimme kertoneet viettävämme perinteistä suomalaista keskikesän juhlaa. Saimme laulusta osaksemme raikuvat aplodit...kyllä suomalaiset ossaa :). Izakayasta lähdettäessä ihmettelimme, miten oli mahdollista, että olimme selvinneet illasta, niin  halvalla. Todennäköinen syy on ilmeisesti se, että Japanissa illanvietto on homattavasti halvempaa, kuin suomessa, tai sitten meitä oltiin laskutettu väärin..who knows?

Lauantaina lähdimme hieman skeptisissä tunnelmissa viettämään iltaa. Okaasan, eli meidän paikallinen "äitee" oli järjestänyt tapaamisen, jonkin yhdistyksen kanssa. Lähdimme muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa kohti Maple Leaf nimistä ravintolaa.  Illanvietto alkoi perinteisellä itsensä esittelyllä ja siitä siirryttiin syöminkeihin. Tarjolla oli hyviä ruokia ja ruokajuomaksi olutta ja teetä. Syönnin jälkeen lauloimme muiden vaihtareiden kanssa muutaman laulun muulle yleisölle. Illanvietto alkoi mennä ns.Suomalaiseksi juhannuksen vietoksi, kun todennäköisesti humaltunut sake-ossan löi käteeni jotain käsittämätöntä punssia. Juoma osoittautui shochu:ksi, eli riisiviinaksi (vol. 25%). Juomaa oli "oikeasti" tarkoitus lantrata kuumaan veteen, mutta koska en huomannut maussa mitään eroa lantrauksen jälkeen päätin, juoda shochua raakana, tämä aiheutti suurta ihmetystä ja kunnioitusta japanilaisten keskuudessa. Japanilaiset olivat todella otettuja siitä, että pystyimme juomaan heidän meille tarjoamansa juomat ja olivat todella innoissaan kaatelemassa meille lisää juotavaa. Lopuksi he antoivat meille arvonimen Kings of Wine ja antoivat meille lahjaksi loput jäljelle jääneestä shochu pullosta. Täällä Japanissa ns. hyvä viinapää on oikeasti kunniallinen asia.


Juhlakansa


Jonne ja lahja

Semmoinen oli jussi täällä. Sunnuntaina menimme Manga festareille... mutta siitä Jonne kertoo lisää myöhemmin.

Lauantaina menemme asuntolan johtajan Matsuda-sensein perheen luo kyläilemään. Hyviä kesän jatkoja sinne suomeen....Kumamoto kuittaa.