Allekirjoittanut on suuri huvipuistofriikki ja niin on kuulemma isäntäkansakin, joten pitihän, sitä huvipuistoon päästä, kun tänne asti oli kerta tultu. Ennen huvipuistoseikkailua, kutenkin hieman kertomusta toissa viikonloppuisesta Minamata reissusta.
Sunnuntai 6.7 alkoi hämmentävissä tunnelmissa, kun heräsin siihen, että oveani hakataan raivoisasti. Hetken jo kerkesin luulla, että oven takana on vihainen opettaja, joka on tulossa syyttämään minua alkoholin hallussapidosta asuntolassa, mutta ei sentään. Oven takana oli ilmeisen hätääntynyt Anil, joka alkoi tivaamaan minulta ja viereiselle ovelle tulleelta Jonnelta, että olemmeko lähdössä mukaan reissuun. Unihiekkaa vielä silmissä kysäisin hämmentyneenä, että eikö meidän pitänyt lähteä vasta klo 10.00. Kysessä oli väärinkäsitys, Anil oli unohtanut kertoa meille, että lähtö onkin klo 7.50. Ei siinä sen kummempaa, kuin vaatteet äkkiä päälle ja menoksi.
Minamatan kaupunki on tunnettu Minamatan taudista. 50-luvulla alkoi kissoilla esiintyä epilepsiakohtausta muistuttavia kouristuksia. Myöhemmin todettiin, että samanlaisia kouristuskohtuksia alkoi esiintyä, myös ihmisillä. Paikallisella tehtaalla oli näppinsä pelissä. Se oli jo vuosia laskenut elohopeapitoista teollisuusjätettä Minamatan lahteen. Saaste oli kulkeutunut kaloihin ja simpukoihin, joita ihmiset pahaa aavistamatta söivät. Ja katastrofiahan siitä syntyi, satoja ihmisiä kuoli ja raskausaikana saastunutta kalaa syöneet naiset synnyttivät kehitysvammaisia lapsia. Kaikkein ironisinta tässä on se, että tehtaan johto tiesi teollisuusjätteen mahdollisesti aiheuttavan ympäristökatastrofin. Mutta lukekaapa tarkempaa infoa tuolta: http://en.wikipedia.org/wiki/Minamata_disease.
Saavuttuamme Minamataan oli ensimmäinen kohteemme minamatan tautia käsittelevä museo. Aluksi katsoimme filmin minamatan taudista ja tämän jälkeen saimme vapaasti kierrellä museossa.
Siinä sitä myrkkyä.
Kuvaa museon pihasta.
Museon sisällä ei ollut ilmastointia, joten museon sisällä oli erittäin tunkkaiset oltavat. Jopa ulkona oli parempi olla vaikka lämpötila olikin yli 30 astetta.
Kierreltyämme tarpeeksi lähdimme jatkamaan matkaa, mutta ensiksi täytyi ottaa ryhmäkuva.
Museon jälkeen lähdettiin syömään. Menimme syömään espanjalaiseen ravintolaan ja ruokana oli tietysti kalaa ja muita mereneläviä, todennäköisesti lähivesistöstä ;)...eipä hätää Minamatan lahden vesi on jo puhdistunut saasteista, joten ei vaaraa :).
Kuvaa ravintolan pihasta
Syönnin jälkeen käväisimme mutkan rannalla. Uimakamppeet eivät valitettavasti olleet sattuneet mukaan, joten jouduin tyytymään kahlaamiseen. Rannan jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin Kumamotoon.
Ja sitten viime viikonlopun tapahtumiin. Lauantaina lähdimme Takashin ja Yurin kanssa Mitsui Greenland nimiseen huvipuistoon. Takashi kävi hakemassa meidät asuntolasta klo 9.00 ja lähdimme matkaan. Perille päästyämme alkoi sisäinen pikkupoika minussa herätä, kun huomasin huvipuiston olevan täynä vuoristoratoja... vuhuuu!
Mutta ennen vuoristoratoja on hyvä käydä ottamassa maisemakatsaus maailmanpyörässä.
Porukkaa vuoristoradassa
Kummitustalo mäen päällä..oli aika kökkö
Seuraavaksi oli vuorossa vuoristorata. En muista härvelin nimeä, mutta muistutti aikalailla Särkänniemen Tornadoa. Erityisen mukavaa oli myös huomata, että jonottaminen oli lähes olematon käsite huvipuistossa, koska koulujen lomat eivät ole vielä alkaneet.
Aivan mahtava laite.
Jonne sanoi ajelun jälkeen laitteen olleen hulluin huvipuistolaite missä hän on ikinä ollut, eikä halunnut mennä kyseiseen laitteeseen enää uudestaan. Testailimme tämän "hullun" vuoristoradan jälkeen toista vuoristorataa, joka ei ollut ihan niin hurja, kuin edeltäjänsä.
Toisen vuoristoradan jälkeen lähdimme kartoittamaan aluetta. Päivä oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi löysimme Splash nimisen laitteen. Laitteeseen mennessämme huomasimme kaikkien laittavan päälle sadetakit..siis ihan kaikkien. Rannekkeen tarkastaja kertoi meillekkin japaniksi tietty, että laitteessa kannattaa käyttää sadetakkia. Suomi Finland Perkele! mehän ei mitään sadetakkeja laiteta, totesimme Takashille, joka tulkkasi meille rannekkeen tarkastajan kehoituksen. Noh Yuri ja Takashi laittoivat sadetakit kiltisti päälle ja me baka gaijinit mentiin ilman. Ja kyllä perkeles kastuttiin, pärskähdys oli jotakin ihan muuta, kuin esimerkiksi Särkänniemen Tukkijoessa.
Huvipuistossa kävellessämme törmäsimme suureen sankariimme Ultramaniin. (Tätä ei ymmärrä kukaan, paitsi ehkä ne jotka ovat lukeneet vuoden 2006 ööpisen).
Baka duo valmiina puolustamaan oikeutta Ultramanin kanssa.
Yksi hämmentävin "laite" oli Cold room -30, joka oli käytännössä hevetin iso pakastin, mutta se oli lavastettu näyttämään pohjoisnavalta.Todella virkistävä ja helvetin hieno keksintö. Mehän ei Jonnen kanssa oltu moksiskaan kylmyydestä, mutta japseille se on todennäköisesti todella eksoottinen kokemus.
Muutaman vuoristoradan ja kummitustalon jälkeen olo alkoi taas olla sen verran tukala, että kastuminen ei olisi pahitteeksi. Suuntasimme taas kohti Splash laitetta ja tällä kertaa saimme yllytettyä Takashin mukaan ilman sadetakkia. Yuri jäi dokumentoimaan tapahtumat.
Sieltä tullaan
Ja taas kastuttiin.
Ja mitäs sitten tapahtui..
Oikeuden puolustaminen tekee janoiseksi. Silloin on hyvä vetäytyä kavereiden kanssa kaljalle.
Huvipuiston jälkeen lähdimme, kohti Kumamotoa ja Takashin kotiin viettämään iltaa. Maistatutettiin Takashille ja Yurille Salmiakkikossua. Ihan kuulemma tykkäsivät.
Että semmosta tällä kertaa..
Kommentit