Se elää! Projektimme alkaa olla valmis. Projektissamme meidän piti tutkia konenäköä ja sen soveltamista robotin ohjauksessa. Käytössämme oli koulusta jo valmistuneen opiskelijan rakentama robotti ja sen ohjauskoodi. Robotin alkuperäinen tarkoitus oli suunnistaa kasvihuoneessa tiettyjä reittejä pitkin, puutarhurin luo. Meidän projektimme päätarkoituksena oli saada tämä samainen robotti seuraamaan liikkuvaa kohdetta. Robotin alkuperäisen koodin muokkaaminen siihen kuntoon, että se olisi lähtenyt seuraamaan esimerkiksi kävelevää ihmistä, olisi tuottanut niin radikaaleja muutoksia koodiin (eikä me oltais osattu edes tehdä semmosta), että Shimada-sensei ehdotti, että muokkaisimme robotin koodia siten, että se seuraisi sinistä kohdetta. Shimada-sensei kutsui vielä Robotin suunnittelijan konsultoimaan meitä siitä, mitä ohjelman osia meidän tuli käyttää/muokata/poistaa, että saamme robotin seuraamaan sinistä kohdetta. Miayzaki-san, kävi pitämässä meille puolen tunnin luennon, robotin koodista ja menetelmästä, jolla laskettiin sinisen kohteen sijainti kuvassa. Ja sitten eiku koodaamaan..jopa meidän mielestä yksinkertaisilla muutoksilla saimme robotin toimimaan. Shimada-sensei antoi meille lisätehtävän, ja käski muuttaa väriä, jota robotti lähtee seuraamaan. Sekin saatiin tehtyä. Kiinnostava projekti kaiken kaikkiaan ja mielestäni selvisimme hyvin siihen nähden, että emme ole koskaan olleet tekemisissä tämän kaltaisten juttujen kanssa.


1785966.jpg
Robotti

Päätimme juhlistaa menestystä, lähtemällä  pienelle  pyöräreissulle  keskustaan, jossa piti jonkin huhun mukaan olla jokin festivaali.  Koska keskustassa ei ollut mitään siihen viittaavaa, että siellä olisi alkamassa jokin suuri festivaali, lukuun ottaman yukatoihin pukeutuneita ihmisiä. Päättelimme, että festarin täytyy alkaa vasta myöhemmin, joten suuntasimme izakayaan. Izakayasta tulimme ulos 12 000 yeniä köyhempänä kahden aikaan yöllä..vähän venähti. Ja eihän siellä mitään festaria ollu. Taksilla takaisin asuntolalle. Pyörät käytiin hakemassa seuraavana päivänä takaisin. Selvisi myös se, että tämä festari jonka oli kerrottu olevan keskustassa ei ollut lähelläkään keskustaa, vaan eräässä buddha temppelissä. No ei se mitään.

Eilettäin käväisimme you me townissa (paikallinen ostari), ostamassa yukatat Takashin ystävällisellä avustuksella. Jonne ei löytänyt itselleen hyvää, joten osti ainoastaan naisten yukatan äidillensä tuliaiseksi. Itse löysin sopivan, ja hintakaan ei ollut paha, 7000 yeniä.

11.8 lähdetään reissaamaan. Ensimmäisenä vuorossa Hiroshima, toisena Kyoto ja lopuksi vielä Tokioon eksymään. Voi tulla aivan helvetin hieno reissu.

Mutta, siitä myöhemmin.