Tervehdys! Siitä on jo aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin ja muistan, että olin luvannut kertoa paluumatkallemme tapahtuvista kommelluksista.....mutta totuus on se, että paluumatkalla ei tapahtunut mitään raportoimisen arvoista, joten jätin sen väliin (ja vähän myös laiskotti).

Nyt lähes puolen vuoden jälkeen paluustamme alkoi tapahtua.....Ystävämme Takashi on pitkän painostuksen jälkeen tulossa Suomeen ja olemme tästä kyseisestä tapauksesta erittäin innoissamme.

Matkaohjelmamme on hyvin salainen, mutta lapissa lähetään ainaki käymään ettimässä sitä "Suomi Finland Perkelettä"!

Katotaan miten Japanin poika kestää pakkasta!

Jatketaampa tarinaa...

Perjantai 15.8: Shinjukussa vietetyn yön jälkeen, päätimme vaihtaa maisemaa, koska Miikka ei  pystynyt käyttämään  hotellin kylpylää.  Otimme reput selkään ja lähdimme kohti juna-asemaa.  Pienen mietintätuokion jälkeen päätimme lähteä, kohti elektroniikka/anime/peli keskittymää akihabaraa ja etsiä sieltä, jokin majapaikka. Saavuttuamme akihabaraan, pyörimme jonkin aikaa ympäriinsä, ja yritimme etsiä hotellia, mutta emme löytäneet mitään. Sananlasku "ei kysyvä tieltä eksy" osoittautui taas paikkansa pitäväksi, ja saimme ohjeet mistä löytäisimme kapselihotellin. Hotelli löytyi ja jätimme kamamme hotellille ja lähdimme, tutkimaan akihabaran tarjontaa. Electric cityllä oli paljonkin tarjottavaa, kävimme useassa elektroniikka liikkeessä ihailemassa teknologian viimeisintä huutoa olevia laitteita. Itse hullaannuin, niin kaikesta elektroniikasta, että mukaani tarttui iPod touch. Jonne ja Miikka ovat kovia manga ja anime faneja, joten tietysti kävimme, myös aiheeseen liittyvissä kaupoissa, kun kerta oltiin akihabarassa.


Jonne ja Miikka tekemässä löytöjä.

Katukuvaa

Tokion suuruus, oli saanut pohjoisen poikien päät, niin sekaisin jo kahdessa päivässä, että päätimme pienen tuumatuokion jälkeen palata jo seuraavana päivänä Kumamotoon.

Akihabarassa oleva kapselihotelli, oli huomattavasti leppoisampi, kuin shinjukussa ollut ja Miikkakin pääsi suihkuun. Päivä oli ollut pitkä, ja kyllähän se uni maistui.

Lauantai 16.8: Niin kuin mainitsin edellä olimme päättäneet palata Kumamotoon, mutta meillä oli vielä kokonainen päivä aikaa Tokiossa. Paukimme akihabarasta junalla Tokion asemalle. Ostimme paluuliput ja jätimme reput tallelokeroon. Tämän jälkeen lähdimme kohti keisarin palatsia, joka sijaitsi melko lähellä Tokion asemaa.


Meganebashi bridge


Palatsin sisäpihalle ei ulkopuolisilla ollut luonnollisesti, mitään asiaa.

Palatsin nähtyämme, päätimme lähteä katsomaan Tokyo toweria, ihan vain ulkopuolelta. Hyppäsimme metroon ja lähdimme matkaan. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että Tokion metro- ja junasysteemi on erittäin yksinkertainen ja kätevä, kun sen hoksaa.


Siinähän se torni on.

Katsastimme tornin pikaisesti ulkoa käsin, koska sisäänpääsy oli melko hintava ja jonot olivat sitä luokkaa, että se ei sopinut meidän aikatauluun. Seuraavaksi lähdimme, kohti Harajukua. Pienen sähellyksen, hortoilun ja väärän metron jälkeen pääsimme perille. Harajuku on tunnettu monista vaateliikkeistä ja myös siitä, että harajukun aseman lähellä olevalle sillalle kerääntyy sunnuntaisin nuorisoa, jotka ovat pukeutuneet mitä hämmentävimpiin asusteisiin. Valitettavasti oli kuitenkin lauantai ja sillalla ei ollut ketään.


Harajukun silta

Koska sillalla ei näkynyt mitään, päätimme lähteä tutustumaan läheiseen shinto temppeliin.



Temppelin katsastuksen jälkeen lähdimme, kohti Tokion asemaa ja matka kohti Kumamotoa alkoi. Shinkanse vei meidät nopeasti ja turvallisesti Fukuokaan, jossa meidän täytyi vaihtaa Kumamotoon menevään junaan. Fukuokan asemalla oli, jokin hässäkkä menossa. Sähköt olivat ilmeisesti mennet poikki kovan ukonilman takia. Mutta, tilanne palautui nopeaa ennalleen ja junat pääsivät lähtemään..eihän ne olleet, kuin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Nähtyämme Kumamotoon menevän junan, valkeni nopeasti karu totuus. Huomasimme nimittäin, että tulomatkalla Kumamotosta Fukuokaan käyttämämme juna, ei ollu todellakaan samallainen, kuin tämä juna. Väärää junaa olis siis käytetty menomatkalla..ei se ollut ihmekkään, että se oli niin hidas :D. Vähän päälle tunnin matkan teon jälkeen, olimme Kumamotossa (Kyllähän sitä nopeaa mennään, kun osaa vaan hypätä oikeaan junaan). Otimme asemalta taksin Kumamoton keskustaan ja etsimme Miikkalle sopivan hintaisen majapaikan yöksi. Tämän jälkeen palasimme Jonnen kanssa asuntolalle taksilla. Suuri seikkailu oli päättynyt.

Japanin seikkailumme alkaa olemaan lopussa ja luulempa, että tässä oli viimeiset kirjoittelut täältä Nipponista. Kirjoitan vielä kertomusta, paluumatkalla tapahtuvista kommelluksista, Suomesta käsin. Kumamoto kuittaa viimeisen kerran. Sayonara!

Tulipahan tuo reissukin tehtyä. Matkan aikana tuli nähtyä ja koettua paljon asioita, mutta jospa aloitettaisiin aivan alusta.

Maanantai 11.8: Kello pärähti soimaan klo 7.00. Melko levottomasti nukutusta yöstä huolimatta, väsymyksestä ei ollut tietoakaan, koska tiedossa oli koko japanin reissun odotetuin seikkailu..eiku rinkat selkään ja matkaan. Takashi oli edellisenä päivänä lupautunut opiskelukiireistään huolimatta, viemään meidät asemalle, ja hyvä näin. Asemalla Takashi auttoi, meitä lippujen oston kanssa ja sitten päästiin matkaan. Ensimmäisenä meidän tuli päästä Fukuokaan, ja vaihtaa siellä Hiroshimaan menevään shinkanseniin (Shinkanse=luotijuna). Hyppäsimme aseman lipuntarkastajan neuvosta, raiteelta kaksi lähtevään junaan. Raiteelle saapunut juna näytti hieman epäilyttävältä, mutta hyppäsimme silti siihen.  Hetken luulimme, jo hypänneemme väärään junaan, jossa emme sinänsä olleet täysin väärässä (selviää myöhemmin), mutta juna lähti oikeaan suuntaan. Junalla matkustaminen oli aivan helvetin hidasta, koska se pysähtyi jokaisen tuppukylän asemalla. Abauttiarallaa 1,5 tunnin matkanteon jälkeen juna pysähtyi, jonkin kyläpahasen asemalle ja matkustajat kömpivät ulos junasta. Huuli pyöreänä, jäimme istumaan junaan ja ihmettelemään tilannetta, mutta lähtö tuli meilekkin, kun konnari tuli heiluttelemaan, jotakin keppiä meille ja sanoi jotakin japaniksi. Toiselle laiturille oli saapunut juna, ja onneksi eräs asemalla oleva nainen osasi sen verran englantia, että osasi kertoa meille junan menevän Fukuokaan. Rapean 30 minuutin matkan jälkeen olimme vihdoin Fukuokassa, ja lähdimme etsimään Hiroshimaan menevän junan lähtöraidetta. Oikea raide löytyi ja lähdimme kohti Hiroshimaa. Edellisen junan ja 300 kilsaa tunnissa kulkevan shinkansenin matkustus mukavuutta ei voinut edes verrata keskenään ja ei kestänyt, kuin tunti ja olimme jo Hiroshimassa. Hyppäsimme asemalta ratikkaan ja lähdimme kohti asuinpaikkaamme. Hypättyämme ratikasta pois oli taas aika olla vähän eksyksissä, mutta läheisestä seven eleven kaupasta saimme kartan, jonka avulla löysimme majatalon.

Sitten oli vuorossa kaverimme Miikkan odottaminen. Pienen sähläyksen jälkeen, Miikkakin saatiin majapaikkaan ja pääsimme tutkimaan Hiroshiman kaupunkia. Oli hyvä, että kaikki olennaiset nähtävyydet olivat aivan ryokanimme vieressä.


Ehkä Hiroshiman kuuluisin nähtävyys Atomic bomb dome.



Atomipommi museokin piti tietysti käydä katsastamassa. Vaikka museota voisi pitää, todella hyvänä bisneksenä ei sisäänpääsymaksu ollut, kuin 50 yeniä. Ehkä museolla onkin rahan sijasta, hieman jalompi tavoite saada ihmiset oikeasti näkemään ja kelailemaan millaista tuhoa ydinaseet saavat aikaan..tiedä sitten, minut se sai ainakin miettimään.


Pienoismalli Hiroshimasta ennen pommia.


..ja pommin jälkeen


Kopio pudotetusta pommista.

Museon jälkeen, lähdimme kohti Hiroshiman linnaa. Tulimme juuri ajoissa linnan pihaan, sillä jos olisimme tulleet viisi minuuttia myöhemmin, emme olisi enää päässeet linnaan sisälle.



Linna käytiin pikaisesti pyörähtämässä läpi ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme erittäin miellyttävän amerikkalaistyylisen pubin, jossa istuskelimme loppuillan. 

Tiistai 12.8: Aamu valkeni Hiroshimassa ja oli aika pakata kamat ja lähteä seuraavaan kohdettamme Kyotoa kohti.

Kyotoon saavuttuamme, lähdimme etenemään jalan ryokaniamme kohti, joka oli aivan aseman vieressä. Heitimme laukut huoneeseemme ja lähdimme tutkimaan Kyotoa. Koska meillä oli 2 yötä kyotossa päätimme liikkua ensimmäisen päivän jalan lähialueilla ja ostaa seuraavaksi päiväksi bussikortti. Ilma Kyotossa ei ollut todellakaan miellyttävä, ainakaan meille pohjoisen pojille..katsokaa itse.


Jo viiden minuutin kävely sai hikoilemaan niin paljon, että kaikkien t-paidat olivat aivan hiestä märkänä. Melkeimpä joka toiselta automaatilta piti ostaa vettä, ettei nestehukka yllätä.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Kyoto tower, josta käytiin katselemassa hieman maisemia.


Kyoto Tower


Kaupunkia tornista nähtynä.

Seuraava kohde oli, jokin buddha temppeli, jonka jälkeen lähdimme kohti Imperial palacea ja emperor's gardenia, ja matka päätettiin tehdä jalan, koska matka ei kartassa näyttänyt, niin pitkältä...pienoinen virhearvio, mutta perille päästiin.


Hienolta näyttää.

Imperial palacea emme nähneet, vaan meidän piti vain tyytyä katselemaan sitä ympäröivää muuria.



Lähdimme muurin kierrettyämme takaisinpäin ja matkalla pysähdyimme syömään izakayassa. Ja lähialueilla piti pyöriä.. päivän kävelyn tulos, suurehko vesirakko jalassa.

Keskiviikko 13.8: Hyvin nukutun yön jälkeen, lähdimme jälleen liikkeelle. Ostimme ryokanin respasta bussikortit ja lähdimme kohti Kyoton asemaa. Ensimmäinen kohteemme oli suurehko temppelialue.


Sisäänkäynti alueelle.

Kiertelimme aluetta ja hikoilimme Japanin helteessä. Hikoiluun auttoi hieman kun menimme käymään alueella olevassa Buddha-temppelissä, jossa oli menossa jokin seremonia. Temppelissä istuskellessa ja kuunnellessa papin lukemaa jumittavaa mantraa olo tuli jotenkin rennomaksi ja kuumuuskin unohtui.  Temppelistä lähdettyämme oli taas helpompi kohdata maailman turhuudet ja hikikin oli kuivunut hieman.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokapaikan löytäminen, ja se löytyi pienen kävelyretken jälkeen. Syönnin jälkeen lähdimme, pistäytymään Kyoton ostosalueella. Ostosalueen tarkempaan tutkimiseen olisi mennyt yksi päivä, eikä meillä tähän ollut aikaa, joten kävimme melko pikaisen visiitin alueella.

Kello alkoi olla jo niin paljon, että lähdimme bussilla kohti Kinkakuji temppeliä, joka tunnetaan myös nimellä kultainen paviljonki. Perille päästyämme saimme huomata, että olimme tulleet liian myöhään, koska temppeliin ei enää päässyt sisälle. Päätimme, että tulisimme seuraavan päivän aamuna ennen Tokioon lähtöä takaisin. Bussilla takaisin ryokaniin ja nukkumaan.

Torstai 14.8: Lähdimme aikaisin aamulla Kyoton asemalle, ja hyppäsimme bussiin. Kun tulimme perille temppelille, se ei ollut vielä auennut ja jouduimme odottamaan hetken...muiden 200 ihmisen kanssa.


Siinä se sitten on.


Lihavia...taustalla temppeli.

Kun alue oli katsastettu, lähdimme bussilla takaisin ja kävimme hakemassa laukut ryokanista, matka kohti Tokiota oli alkamassa.

Ja voi, että sillä shinkansenilla on mukava ja vaivaton matkustaa, siinä ei kauan nokka tuhissut, kun olimme jo perillä Tokiossa. Tokion asemalla pujottelimme ihmismassan mukana katsastelemaan, millä junalla pääsisimme Shinjukuun, jossa hotellimme sijaitsi. Oikea raide löytyi ja liputkin saatiin ostettua,  asema työntekijän avustuksella. Lähdimme etenemään kohti Shinjukua, ja tässä vaiheessa alkoi viimein hahmottumaan, se kuinka helvetin suuri kaupunki Tokio on. Perille päästiin ja hotellikin löytyi melko vaivattomasti...hotelli ei ollut mikään tavallinen hotelli...


Meikäläisen "huone".

Olimme siis kapselihotellissa. Tätä eriskummallista majoitusvaihtoehtoa ei tietääkseni löydy, kuin Japanista ja sehän piti kokea, kun täällä asti oltiin.


Mukava köllötellä.

Koska kapseleissa ei ollut lukittavaa ovea, jouduimme jättämään repumme respaan säilytettäväksi ja lähdimme tutustumaan lähiympäristöön.







Pyörimme aikamme omasta mielestä melko isolla alueella, mutta todellisuudessa olimme liikkuneet kärpäsenpaskan kokoisella alueella. Käväisimme oluella ja syömässä, siinä oli tarpeeksi ensimmäiselle päivälle Tokiossa. Kapselihotellissa ei ole yksittäisiä suihkuja, vaan yhteinen pesutila, jota voi pikemminkin kutsua kylpyläksi. Koska olimme alueella, jossa pyörii paljon yakuza rikollisjärjestöön kuuluvia henkilöitä, oli kylpylään meno kielletty tatuoiduilta henkilöiltä, koska tatuoinnit yhdistetään vieläkin yakuzaan kuulumiseen. Vaikka Miikka ei yakuzaan kuulukkaan on hänellä selässä tatuointi, toisin sanottuna ei asiaa kylpylään. Itse käväisin kylpylässä poreammeessa ja tulipa japanilainen saunakin testattua. Ja sitten eiku kapseliin nukkumaan.

Jatkuu...

Perjantaina vietettiin hanabitaikai nimistä festivaalia, ja me ilman muuta lähdimme katsomaan mitä tapahtuu. Lisäksi minulle tarjoutui loistava tilaisuus, pukea ylleni viime viikonloppuna ostamani yukata. Obin eli yukatassa käytettävän vyön sitomistakin olin harjoitellut juuri tätä tapahtumaa varten. Lähdimme koululta junalla keskustaan Anilin, Erkan, Wingin, Syakirin ja Azaadin kanssa. Keskustassa jouduimme odottelemaan hetken aikaa muita ulkomaalaisia opiskelijoita, koska osa heistä oli varaamassa ravintolaa seuraavalle päivälle. Siinäpä sitä ihmeteltiin ja katseltiin kaupungin vilinää.


Jonne, Syakir, läski ite, Azaad ja Erka


Ilta saapuu Kumamoton keskustaan

Kun kaikki olivat kasassa lähdimme kohti Kumamoto castlea. Ilma oli hiostavan kuuma ja yukata vielä tehosti hikoilua entisestään, varsinkin pitkää ylämäkeä noustessamme, lisäksi todella epämiellyttävät puukengät tekivät liikkumisesta melko tuskaista.

Menimme istuskelemaan Kumamoto castlen edustalla olevalle nurmikolle ja katselimme todella näyttävää ilotulitusta. Huomasi kyllä, että raketteihin oli laitettu yeni poikineen palamaan, hienoin ilotulitus minkä olen koskaan nähnyt.




Paskoja kuvia ilotulituksesta

Noin 40 minuutin ilotulittelun jälkeen päätimme lähteä takaisin asuntolalle (lue: muut halusivat lähteä, minä ja Jonne oltaisi haluttu jäädä porukalla kaupunkiin), joten lähdimme kohti linja-autoasemaa. Bussissa saimme hyvää harjoitusta, Tokion ruuhkia varten, koska bussi oli aivan täyteen ahdattu, mutta hyvin siitäkin selvittiin.

Asuntolalle päästyämme tilasimme pizzaa ja katselimme olympialaisten avajaisia.

Lauantaina oli ns. farewell partyjen vuoro, koska osa porukasta on lähdössä kotiin tai muualle viettämään kesälomaa. Aktiviteettia oli järjestetty koko päivälle ja sehän ei meitä haitannut. Ensimmäisenä oli vuorossa keilausta, joka oli kuten aina erittäin hauskaa, mutta samalla järkyttävän turhauttavaa.


Meikäläinen suorittamassa


Jonne keilaa


Juhlakansa

Keilaaminen tekee nälkäiseksi, joten lähdimme etenemään kohti Italialaista ravintolaa, josta meille oli varattu pöytä. Valitsimme listalta kaksi pastaa, joita ensin luulimme ainoaksi ruoaksi. Ihmetys olikin melkoinen, kun pastakulhot tyhjennettyämme pöytään alettiin tuomaan pizzaa ja muita herkullisia ruokia. Kyllä oli ruokaa koko rahan edestä.


Hyvää pizzaa

Syönnin jälkeen lähdimme, järkyttävässä ähkyssä elokuviin katsomaan uutta Batmania...oli aivan helvetin hyvä leffa. Leffan jälkeen osa porukasta lähti, takaisin asuntolalle, mutta minä, Jonne, Azaad ja Syakir lähdimme käymään izakayassa, ottamassa muutamat oluet.

Huomenna lähdetään viimeinkin reissuun...on tätä jo kyllä odotettu. Siispä matkaraporttia seuraavalla kerralla luvassa. Kumamoto vaikenee hetkeksi.

Se elää! Projektimme alkaa olla valmis. Projektissamme meidän piti tutkia konenäköä ja sen soveltamista robotin ohjauksessa. Käytössämme oli koulusta jo valmistuneen opiskelijan rakentama robotti ja sen ohjauskoodi. Robotin alkuperäinen tarkoitus oli suunnistaa kasvihuoneessa tiettyjä reittejä pitkin, puutarhurin luo. Meidän projektimme päätarkoituksena oli saada tämä samainen robotti seuraamaan liikkuvaa kohdetta. Robotin alkuperäisen koodin muokkaaminen siihen kuntoon, että se olisi lähtenyt seuraamaan esimerkiksi kävelevää ihmistä, olisi tuottanut niin radikaaleja muutoksia koodiin (eikä me oltais osattu edes tehdä semmosta), että Shimada-sensei ehdotti, että muokkaisimme robotin koodia siten, että se seuraisi sinistä kohdetta. Shimada-sensei kutsui vielä Robotin suunnittelijan konsultoimaan meitä siitä, mitä ohjelman osia meidän tuli käyttää/muokata/poistaa, että saamme robotin seuraamaan sinistä kohdetta. Miayzaki-san, kävi pitämässä meille puolen tunnin luennon, robotin koodista ja menetelmästä, jolla laskettiin sinisen kohteen sijainti kuvassa. Ja sitten eiku koodaamaan..jopa meidän mielestä yksinkertaisilla muutoksilla saimme robotin toimimaan. Shimada-sensei antoi meille lisätehtävän, ja käski muuttaa väriä, jota robotti lähtee seuraamaan. Sekin saatiin tehtyä. Kiinnostava projekti kaiken kaikkiaan ja mielestäni selvisimme hyvin siihen nähden, että emme ole koskaan olleet tekemisissä tämän kaltaisten juttujen kanssa.



Robotti

Päätimme juhlistaa menestystä, lähtemällä  pienelle  pyöräreissulle  keskustaan, jossa piti jonkin huhun mukaan olla jokin festivaali.  Koska keskustassa ei ollut mitään siihen viittaavaa, että siellä olisi alkamassa jokin suuri festivaali, lukuun ottaman yukatoihin pukeutuneita ihmisiä. Päättelimme, että festarin täytyy alkaa vasta myöhemmin, joten suuntasimme izakayaan. Izakayasta tulimme ulos 12 000 yeniä köyhempänä kahden aikaan yöllä..vähän venähti. Ja eihän siellä mitään festaria ollu. Taksilla takaisin asuntolalle. Pyörät käytiin hakemassa seuraavana päivänä takaisin. Selvisi myös se, että tämä festari jonka oli kerrottu olevan keskustassa ei ollut lähelläkään keskustaa, vaan eräässä buddha temppelissä. No ei se mitään.

Eilettäin käväisimme you me townissa (paikallinen ostari), ostamassa yukatat Takashin ystävällisellä avustuksella. Jonne ei löytänyt itselleen hyvää, joten osti ainoastaan naisten yukatan äidillensä tuliaiseksi. Itse löysin sopivan, ja hintakaan ei ollut paha, 7000 yeniä.

11.8 lähdetään reissaamaan. Ensimmäisenä vuorossa Hiroshima, toisena Kyoto ja lopuksi vielä Tokioon eksymään. Voi tulla aivan helvetin hieno reissu.

Mutta, siitä myöhemmin.