Lentomme kohti Osakaa lähti 7.5. Lentokoneeseen päästyämme huomasimme pian, että ympärillämme ei kukaan muu puhunut suomea..mutta eipä se menoa haitannut. Lento alkoi Jonnen kohdalla melko ikävissä merkeissä, kun ilkeämielinen "kissa-setä" eväsi häneltä pääsyn vessaan. Kissa-setä kuitenkin unohtui pian, kun tarjoiluvaunu tuli kohdallemme ja saimme iloksemme huomata oluen olevan ILMAISTA! Siinä taisi olla nipponilaisella lentoemolla ihmeteltävää, kun kaksi aikuista miestä innostui niin paljon ilmaisesta juomasta. Viiden Asahin jälkeen yritimme hieman nukkua, mutta ei siitä oikein meinannut mitään tulla, ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo Osakassa.

Selviydyttyämme passintarkastuksista ja muista välttämättömyyksistä päätimme tutustua lentokenttään ja sen tarjontaan, kävimme mm. parilla oluella ja maistoimme paikallista krapulajuomaa (ei ollut hyvää, krapulajuoma meinaan). Uutta intoa ja kosmista ymmärrystä puhkuen päätimme siirtyä kotimaanlentojen terminaaliin odottamaan jatkolentoamme Fukuokaan. Lentokoneeseen päästyämme, minulle iski vihdoinkin se kuuluisa jet lag, vaivuin hetkeksi uneen, mutta havahduin siihen, kun nätti japanilainen lentoemo tuli tarjoilemaan kahvia. Fukuokan päässä meitä oli vastassa Shimada-sensei, joka tunnisti meidät jo kaukaa, olimmehan lennon ainoat länkkärit. Lähdimme ajelemaan KNCT:tä päin ja taas tuli uni matkalla. Koululle päästyämme Shimada-sensei näytti meille huoneemme ja esitteli pikaisesti asuntolaa , lopuksi menimme tapaamaan koulun rehtoria. Rehtorin tapaamisen jälkeen pääsimme nukkumaan hetkeksi, mutta vain hetkeksi, koska meidät tultiin herättämään ruokailuun. Menimme syömään muiden vaihtareiden kanssa ja tutustuimme hieman porukkaan. Syönnin jälkeen lähdimme käppäilemään ulos ja nauttimaan lämpimästä ilmasta.

Ja muuten tiedoksi, että täällä Japanissa ei edes Mika Häkkisen tarvitse hävetä englannin kielen taitoaan. Täällä sitä alkaa todella arvostamaan suomalaista englannin opetusta. Japanilaiset eivät ehkä ole parhaita englannin puhujia, mutta he ovat kuitenkin todella auttavaisia ja yrittävät auttaa vaikka eivät täysin ymmärtäisikään mitä heiltä on vailla. Seuraavaan kertaan moro!

Asahionhyvää