Tässä on tullut kerrottua kesän aikana, kaikenlaisista reissuista ja izakayoista, mutta tosiasiahan on se, että arki se on täälläkin.

Sumeilematta yleensä hyvin sumean viikonlopun jälkeen, kohmeloisen suomalaisen insinööriopiskelijan herättää herätyskello maanantai aamuna tasan 8.00. Puoli tuntia lisäaikaa koska työt alkavat klo 9.00. Jonne aamuvirkkuna on jo tässä vaiheessa käynyt suihkussa ja suunnittelee jo labraan lähtöä. Itse nousen kuitenkin mieluiten siinä puoli yhdeksän aikoihin ja painelen suihkuun. Suihkun jälkeen on aika ottaa aamupala tarvikkeet mukaan ja lähteä työpaikalle. Työpaikalle on matkaa asuntolasta semmoiset 200 m, mutta ilman kosteus ja kuumuus saa hikoilemaan samanlailla, kuin hölkkäisi kilometrin. Labraan sisään tullessa on Jonne jo laittanut kahvivedet tulelle....hyvä niin. Tietokone auki ja katsotaan mitä suomessa on tapahtunut. Siinäpä sitä, sitten hörpitään kahvia ja lueskellaan päivän lööppejä. Kun lehdet on luettu on aika pureutua projektiin. Sitten kello lyö 12.00, on aika lähteä syömään. Ruokana on jauhelihapihviä ja lohkoperunoita...uijui (paras ruoka, mitä asuntolan ruokalasta saa). Mongolialainen Erka tulee pöytään, ja alkaa rappaamaan jauhelihapihvin päältä olevaa limaa pois. Siinä ei ole mitään ihmeellistä niin tein itsekkin, koska se maistuu pahalle ja pilaa makuelämyksen. Mutta mitä hittoa sitten pahtuu?! Erka rupeaa syömään pihvin sijasta tätä limaa ja jättää jauhelihapihvin ja perunat kokonaan syömättä...tippa meinaa herahtaa linssiin.

Takaisin labrassa, lueskelen C ohjelmointia käsittelevää kirjaa ja juon kahvia, ties kuinka monetta kuppia. Kolmen aikaan päivällä alkaa työpäivä olla jo ns. täysi ja on aika palata asuntolalle. Jonnella ei ole konetta asuntolassa, joten hän yleensä lähtee takaisin labraan puolen tunnin sisällä paluusta. Seitsemän aikaan on taas syönti. Ruokana on kasvismössöä, jossa lihapala etsii kaveria, mutta turhaa on työ. Erka tulee pöytään ja alkaa ahmimaan kasvismössöä tyytyväisenä. Erka syö kaikki, itsellä jää puoli lautasta syömättä ja niin myös Jonnella....missä on jauhelihapihvi..tippa meinaa herahtaa linssiin. Vatsaa sai sen verran huijattua, että sillä pärjää huomiseen. Kello 22.26 kajahtaa ilmoille kuulutus, en tiedä miten se oikeasti menee, mutta jotakin tälläista "Tenko, kookojamasa tenko kookojamasa". Pari minuuttia myöhemmin käytävästä kuuluu huuto "Tenko desu", on iltavahvarin aika. Nimiä huudellaan..minun vuoro tulee "Miko-kun?" vastaan Hai!! Kun hai on käyty huutamassa pesulle ja nukkumaan. Aamulla kaikki alkaa alusta..mutta ruokana ei ole jauhelihapihviä.

Tämmönen se on arkipäivä täällä karheimmillaan.