Tulipahan tuo reissukin tehtyä. Matkan aikana tuli nähtyä ja koettua paljon asioita, mutta jospa aloitettaisiin aivan alusta.

Maanantai 11.8: Kello pärähti soimaan klo 7.00. Melko levottomasti nukutusta yöstä huolimatta, väsymyksestä ei ollut tietoakaan, koska tiedossa oli koko japanin reissun odotetuin seikkailu..eiku rinkat selkään ja matkaan. Takashi oli edellisenä päivänä lupautunut opiskelukiireistään huolimatta, viemään meidät asemalle, ja hyvä näin. Asemalla Takashi auttoi, meitä lippujen oston kanssa ja sitten päästiin matkaan. Ensimmäisenä meidän tuli päästä Fukuokaan, ja vaihtaa siellä Hiroshimaan menevään shinkanseniin (Shinkanse=luotijuna). Hyppäsimme aseman lipuntarkastajan neuvosta, raiteelta kaksi lähtevään junaan. Raiteelle saapunut juna näytti hieman epäilyttävältä, mutta hyppäsimme silti siihen.  Hetken luulimme, jo hypänneemme väärään junaan, jossa emme sinänsä olleet täysin väärässä (selviää myöhemmin), mutta juna lähti oikeaan suuntaan. Junalla matkustaminen oli aivan helvetin hidasta, koska se pysähtyi jokaisen tuppukylän asemalla. Abauttiarallaa 1,5 tunnin matkanteon jälkeen juna pysähtyi, jonkin kyläpahasen asemalle ja matkustajat kömpivät ulos junasta. Huuli pyöreänä, jäimme istumaan junaan ja ihmettelemään tilannetta, mutta lähtö tuli meilekkin, kun konnari tuli heiluttelemaan, jotakin keppiä meille ja sanoi jotakin japaniksi. Toiselle laiturille oli saapunut juna, ja onneksi eräs asemalla oleva nainen osasi sen verran englantia, että osasi kertoa meille junan menevän Fukuokaan. Rapean 30 minuutin matkan jälkeen olimme vihdoin Fukuokassa, ja lähdimme etsimään Hiroshimaan menevän junan lähtöraidetta. Oikea raide löytyi ja lähdimme kohti Hiroshimaa. Edellisen junan ja 300 kilsaa tunnissa kulkevan shinkansenin matkustus mukavuutta ei voinut edes verrata keskenään ja ei kestänyt, kuin tunti ja olimme jo Hiroshimassa. Hyppäsimme asemalta ratikkaan ja lähdimme kohti asuinpaikkaamme. Hypättyämme ratikasta pois oli taas aika olla vähän eksyksissä, mutta läheisestä seven eleven kaupasta saimme kartan, jonka avulla löysimme majatalon.

Sitten oli vuorossa kaverimme Miikkan odottaminen. Pienen sähläyksen jälkeen, Miikkakin saatiin majapaikkaan ja pääsimme tutkimaan Hiroshiman kaupunkia. Oli hyvä, että kaikki olennaiset nähtävyydet olivat aivan ryokanimme vieressä.


Ehkä Hiroshiman kuuluisin nähtävyys Atomic bomb dome.



Atomipommi museokin piti tietysti käydä katsastamassa. Vaikka museota voisi pitää, todella hyvänä bisneksenä ei sisäänpääsymaksu ollut, kuin 50 yeniä. Ehkä museolla onkin rahan sijasta, hieman jalompi tavoite saada ihmiset oikeasti näkemään ja kelailemaan millaista tuhoa ydinaseet saavat aikaan..tiedä sitten, minut se sai ainakin miettimään.


Pienoismalli Hiroshimasta ennen pommia.


..ja pommin jälkeen


Kopio pudotetusta pommista.

Museon jälkeen, lähdimme kohti Hiroshiman linnaa. Tulimme juuri ajoissa linnan pihaan, sillä jos olisimme tulleet viisi minuuttia myöhemmin, emme olisi enää päässeet linnaan sisälle.



Linna käytiin pikaisesti pyörähtämässä läpi ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme erittäin miellyttävän amerikkalaistyylisen pubin, jossa istuskelimme loppuillan. 

Tiistai 12.8: Aamu valkeni Hiroshimassa ja oli aika pakata kamat ja lähteä seuraavaan kohdettamme Kyotoa kohti.

Kyotoon saavuttuamme, lähdimme etenemään jalan ryokaniamme kohti, joka oli aivan aseman vieressä. Heitimme laukut huoneeseemme ja lähdimme tutkimaan Kyotoa. Koska meillä oli 2 yötä kyotossa päätimme liikkua ensimmäisen päivän jalan lähialueilla ja ostaa seuraavaksi päiväksi bussikortti. Ilma Kyotossa ei ollut todellakaan miellyttävä, ainakaan meille pohjoisen pojille..katsokaa itse.


Jo viiden minuutin kävely sai hikoilemaan niin paljon, että kaikkien t-paidat olivat aivan hiestä märkänä. Melkeimpä joka toiselta automaatilta piti ostaa vettä, ettei nestehukka yllätä.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Kyoto tower, josta käytiin katselemassa hieman maisemia.


Kyoto Tower


Kaupunkia tornista nähtynä.

Seuraava kohde oli, jokin buddha temppeli, jonka jälkeen lähdimme kohti Imperial palacea ja emperor's gardenia, ja matka päätettiin tehdä jalan, koska matka ei kartassa näyttänyt, niin pitkältä...pienoinen virhearvio, mutta perille päästiin.


Hienolta näyttää.

Imperial palacea emme nähneet, vaan meidän piti vain tyytyä katselemaan sitä ympäröivää muuria.



Lähdimme muurin kierrettyämme takaisinpäin ja matkalla pysähdyimme syömään izakayassa. Ja lähialueilla piti pyöriä.. päivän kävelyn tulos, suurehko vesirakko jalassa.

Keskiviikko 13.8: Hyvin nukutun yön jälkeen, lähdimme jälleen liikkeelle. Ostimme ryokanin respasta bussikortit ja lähdimme kohti Kyoton asemaa. Ensimmäinen kohteemme oli suurehko temppelialue.


Sisäänkäynti alueelle.

Kiertelimme aluetta ja hikoilimme Japanin helteessä. Hikoiluun auttoi hieman kun menimme käymään alueella olevassa Buddha-temppelissä, jossa oli menossa jokin seremonia. Temppelissä istuskellessa ja kuunnellessa papin lukemaa jumittavaa mantraa olo tuli jotenkin rennomaksi ja kuumuuskin unohtui.  Temppelistä lähdettyämme oli taas helpompi kohdata maailman turhuudet ja hikikin oli kuivunut hieman.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokapaikan löytäminen, ja se löytyi pienen kävelyretken jälkeen. Syönnin jälkeen lähdimme, pistäytymään Kyoton ostosalueella. Ostosalueen tarkempaan tutkimiseen olisi mennyt yksi päivä, eikä meillä tähän ollut aikaa, joten kävimme melko pikaisen visiitin alueella.

Kello alkoi olla jo niin paljon, että lähdimme bussilla kohti Kinkakuji temppeliä, joka tunnetaan myös nimellä kultainen paviljonki. Perille päästyämme saimme huomata, että olimme tulleet liian myöhään, koska temppeliin ei enää päässyt sisälle. Päätimme, että tulisimme seuraavan päivän aamuna ennen Tokioon lähtöä takaisin. Bussilla takaisin ryokaniin ja nukkumaan.

Torstai 14.8: Lähdimme aikaisin aamulla Kyoton asemalle, ja hyppäsimme bussiin. Kun tulimme perille temppelille, se ei ollut vielä auennut ja jouduimme odottamaan hetken...muiden 200 ihmisen kanssa.


Siinä se sitten on.


Lihavia...taustalla temppeli.

Kun alue oli katsastettu, lähdimme bussilla takaisin ja kävimme hakemassa laukut ryokanista, matka kohti Tokiota oli alkamassa.

Ja voi, että sillä shinkansenilla on mukava ja vaivaton matkustaa, siinä ei kauan nokka tuhissut, kun olimme jo perillä Tokiossa. Tokion asemalla pujottelimme ihmismassan mukana katsastelemaan, millä junalla pääsisimme Shinjukuun, jossa hotellimme sijaitsi. Oikea raide löytyi ja liputkin saatiin ostettua,  asema työntekijän avustuksella. Lähdimme etenemään kohti Shinjukua, ja tässä vaiheessa alkoi viimein hahmottumaan, se kuinka helvetin suuri kaupunki Tokio on. Perille päästiin ja hotellikin löytyi melko vaivattomasti...hotelli ei ollut mikään tavallinen hotelli...


Meikäläisen "huone".

Olimme siis kapselihotellissa. Tätä eriskummallista majoitusvaihtoehtoa ei tietääkseni löydy, kuin Japanista ja sehän piti kokea, kun täällä asti oltiin.


Mukava köllötellä.

Koska kapseleissa ei ollut lukittavaa ovea, jouduimme jättämään repumme respaan säilytettäväksi ja lähdimme tutustumaan lähiympäristöön.







Pyörimme aikamme omasta mielestä melko isolla alueella, mutta todellisuudessa olimme liikkuneet kärpäsenpaskan kokoisella alueella. Käväisimme oluella ja syömässä, siinä oli tarpeeksi ensimmäiselle päivälle Tokiossa. Kapselihotellissa ei ole yksittäisiä suihkuja, vaan yhteinen pesutila, jota voi pikemminkin kutsua kylpyläksi. Koska olimme alueella, jossa pyörii paljon yakuza rikollisjärjestöön kuuluvia henkilöitä, oli kylpylään meno kielletty tatuoiduilta henkilöiltä, koska tatuoinnit yhdistetään vieläkin yakuzaan kuulumiseen. Vaikka Miikka ei yakuzaan kuulukkaan on hänellä selässä tatuointi, toisin sanottuna ei asiaa kylpylään. Itse käväisin kylpylässä poreammeessa ja tulipa japanilainen saunakin testattua. Ja sitten eiku kapseliin nukkumaan.

Jatkuu...